Leningrad

Siljavarustamon Bore II risteili kesäisin, vuosina 1960 – 1964, Tukholmasta Helsingin kautta Leningradiin. Siljavarustamon osaomistaja Stockholms Rederiaktiebolaget Svea asetti kesällä 1961 Reginin liikenteeseen linjalle Tukholma – Leningrad. Reginin asettaminen kilpailijaksi samalle reitille haittasi Bore II:n liikennettä. Bore II:n liikenne lakkautettiin kannattamattomana 1964.

Silja Cruisesin Ilmatar risteili kesällä 1978 ja 1979 Helsingistä Leningradiin. Leningradin risteilyt olivat viisumivapaita, mikä edellytti liikkumista järjestetyn ohjelman puitteissa ja ryhmissä oppaan johdolla.

Leningradiin saavuttaessa ja poistuessa laivalta passi luovutettiin laiturilla olleille rajavartioston edustajille, jotka antoivat matkustajalle numerolla varustetun kortin eli “propuskan”. Palatessaan laivalle matkustajat saivat passinsa esittämällä “propuskan” Vaihto tehtiin joka kerran maihin mentäessä ja sieltä tultaessa.

Satamaterminaalissa oli tulopäivinä mahdollisuus vaihtaa valuuttaa, tämän lisäksi valuuttaa pystyi vaihtamaan vain Intouristin hotellien pankissa, jolloin matkustajan oli esitettävä myös “propuska”. Neuvostoliiton valuutan tuominen ja sen vieminen pois maasta oli ehdottomasti kielletty, jonka vuoksi ylimääräiset ruplat oli vaihdettava takaisin länsivaluutaksi ennen laivan lähtöä.

Matkustajilla oli mahdollisuus tehdä edullisia ostoksia “Berioshka” -myymälässä, jossa myytiin mm. matkamuistoja, äänilevyjä, turkiksia, kameroita, alkoholijuomia, savukkeita, koruja jne. Ostokset maksettiin länsivaluutalla.

Sally Line aloitti 1980-luvun lopulla, viisumivapaat risteilyt Helsingistä Leningradiin Sally Albatrossilla. Sally Albatrossin tuhouduttua tulipalossa liikennettä jatkettiin Sally Clipperillä sekä Sally Caravellellä.

Pikalinkit:
● Laivasto
● Satamat
● Pietari, Morskoy Voksal