Kuva: Silja Linen arkistosta
Vuonna 1871 perustettiin Rederi AB Svea, joka oli vanhin niistä kolmesta yhtiöstä, jotka myöhemmin perustivat Yhteisliikennevarustamot ja tämän päivän Silja Linen.
Ennen vuosisadan vaihdetta yritykseen liitettiin ostojen kautta pieniä höyrylaiva-yhtiöitä, jotka liikennöivät mm. Ruotsin rannikolla ja Itämerellä. Vuonna 1907 yritys osti Stockholms Ångfartygs AB:n. Myyjän toiveena oli, että Stockholm -nimi säilyisi, jonka vuoksi päätettiin Rederi AB Svea nimetä uudelleen Stockholms Rederi AB Sveaksi.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Bore, SHO ja Svea päättivät 28. toukokuuta 1918 jakaa yhdessä liikenteen Tukholma – Maarianhamina – Turku -linjalla.
Toisen maailmansodan jälkeen Svea jatkoi rahtiliikennettä hoitavana varustamona painopisteenä Manner-Euroopan linjat, yhtiöllä oli myös liikennettä Välimerelle ja Etelä-Amerikkaan. Svean matkustajalinjaverkosta oli hyvin vahva myös Etelä-Ruotsissa. Svea harjoitti nykyaikaista lauttaliikennettä Linjebussin nimissä, joka hoiti Juutinrauman lauttaliikennettä Tanskaan sekä myöhemmin myös lauttaliikennettä Saksaan, Trave Line -nimellä.
Sen lisäksi, että Stockholms Rederi AB Svea harjoitti varustamotoimintaa, se omisti vuosina 1916–1970 Tukholmassa sijaitsevan Finnbodan telakan.
24. marraskuuta 1981 Stockholms Rederi AB Svean yhtiökokous päätti luopua varustamotoiminnasta. Yhtiön alukset siirtyivät Johnson Linelle, jolla 1970-luvun puolivälistä oli ollut Svean osake-enemmistö.
Kesällä 1990 Effoan ja Johnson Linen pitkäaikainen yhteistyö jalostui pysyväksi yhteensulautumiseksi, jolloin vahvistettiin EffJohn Oy Ab:n syntyminen. Effoa vastaanotti apporttina ruotsalaiselta Nordstjernanilta (nykyisin NCC) kaikki Johnson Linen osakkeet. NCC puolestaan sai 40 prosentin osuuden uuden konsernin emoyhtiöstä.
