Kuva: Silja Linen arkistosta
Matkustajalaivaliikenne Helsingin ja Tukholman välillä alkoi uudelleen vuonna 1945. Vuosi 1946 voidaan kirjata ensimmäiseksi sodan jälkeiseksi normaaliksi liikennevuodeksi. Viikkovuorot olivat taas nousseet kuuteen ja pian vuorot oli jokapäiväisiä. Muutaman vuoden liikennettä hoidettiin vielä vanhalla ja jo kuluneella kalustolla.
Olympialaiset
1950-luvun alku oli uusien alusten aikaa. Vuonna 1952 oli Helsinki olympialaisten isäntäkaupunkina. SHO, Bore ja Svea varautuivat kasvaviin matkustajamääriin rakennuttamalla uudet matkustajalaivat. ”Olympialaivat” olivat matkustaja-aluksia, jotka saattoivat ottaa kyytiin vain 20 – 25 henkilöautoa. Vain SHO:n Aallotar ehti valmistua kisoihin. Helsingin kaupunki rakensi Eteläsatamaan uuden matkustajaterminaalin ja laiturin.
Laivaliikenteen kasvupaine
Vuonna 1954 sovittiin pohjoismaiden välisestä passivapaudesta ja samalla luotiin pohja yhteispohjoismaisille työmarkkinoille. Tämä oli perusta uudentyyppiselle matkustaja- ja autoliikenteelle Suomen ja Ruotsin välillä.
Helsingistä ja Turusta Tukholmaan suuntautuvan laivaliikenteen lisäksi oli 1950-luvun lopulla säännöllistä matkustajaliikennettä myös Merenkurkussa. Tämän lisäksi Suomesta oli säännöllistä matkustajaliikennettä Tanskaan, Länsi-Saksaan, Englantiin ja Neuvostoliittoon. Ruotsinliikenteen osuus oli kuitenkin 90 prosenttia Suomen matkustajaliikenteen kokonaismäärästä.
Suomen ja Ruotsin välinen liikenne kasvoi vuodesta toiseen. Paine sekä henkilöautojen että kuroma-autojen kuljetuskapasiteetin nostamiseen lisääntyi Yhteisliikennevarustamot oivalsivat, että ”olympialaivojen” kapasiteetti ei riittäisi tulevaisuudessa. Automatkustajat vaativat palvelua, ja kiinnostus rekoilla tapahtuvia tavarankuljetuksia kohtaan kasvoi.
Oli ryhdyttävä ennakkoluulottomasti uuden tonniston suunnitteluun. Näsissä suunnitelmissa kiinnitettiin aikaisempaa enemmän henkilö- ja kuorma-autojen kuljetuskapasiteetin lisäykseen.
Ensimmäiset tulokset uudesta ajattelusta saatiin 1960-luvun alussa, kun Turku – Tukholma /Skeppsbron -linjalle tulivat s/s Bore, s/s Svea Jarl sekä m/s Ilmatar. Lisääntyvä matkustajaliikenne sekä kasvava automatkailu vaativat kuitenkin aivan uudenlaisen alustyypin eli autolauttojen käyttöönoton. Autoliikenteen hoitamisen katsottiin järjestyvän parhaiten uuden tytäryhtiön toimesta.
