Kuva: Silja Linen arkistosta

Sota koetteli kovin suomalaisvarustamoja. Niin Bore kuin SHO olivat menettäneet aluksiaan sodan aikana. Kun liikenteen käynnistämistä suunniteltiin vuonna 1918, oli ensiksi ratkaistava tonnisto-ongelmat. Tämä johti neuvotteluihin kokeneen ruotsalaisvarustamon Stockholms Rederiaktiebolag Svean kanssa.

Toukokuun 28. päivänä 1918 allekirjoitettiin liikennesopimus Boren, SHO:n ja Svean välillä. Se koski Turun ja Tukholman välistä linjaa, jota kukin varustamo tuli liikennöimään yhdellä aluksella.

Matkustajien ja kuljetettavan lastin määrä kasvoi ja seurauksena oli vuorojen lisääminen niin että 1920-luvun lopulla oli jo päästy kuuteen viikkovuoroon kumpaankin suuntaan.

Vuonna 1919 käynnistivät SHO ja Svea myös Helsingin ja Tukholman välisen liikenteen yhteispurjehduksena, johon myös Bore liittyi vuonna 1928. Helsingin ja Tukholman välinen linja oli näinä aikoina toiminnassa vain keväästä syksyyn.

Toimiva yhteistyösopimus loi perustan Yhteisliikennevarustamolle. 1930-luvun kuluessa toimintaa kehitettiin kiinteämpään muotoon. Sopimuksen mukaiseen yhteiseen toimintaan kuuluivat mm. aikataulujen määrittely, lippujen hinnoista ja rahtitariffeista sopiminen. Myöhemmin yhteistyöstä muodostui Siljavarustamo ja edelleen Silja Line.

Nyttemmin Silja Linen tavaramerkiksi kohonnut ”valkeat laivat” syntyi maailman sotien välisenä aikana SHO – FÅA:n matkustajalaivat olivat valkeita ja avasivat ikkunan Eurooppaan, jolloin lentoliikenne vielä oli todella harvojen herkkua

Toinen maailmansota
Talvisodan puhjettua matkustajalaivaliikennettä ylläpidettiin vain Turun ja Tukholman välillä. Linjalla kulkivat SHO:n Oihonna ja Arcturus, sekä Boren Bore I ja Nordstjernan. Liikennöinti ei ollut turvallista, sillä ilmapommitukset ja sukellusveneet uhkasivat laivoja.

Erityisesti sota koetteli Yhteisliikennevarustamoiden suomalaisosapuolien tonnistoa. Aluskanta kärsi sodan tuhoista ja sotakorvaukset verottivat niin ikään laivoista osan. Vaikeuksista huolimatta liikennettä ylläpidettiin ilman suurempia katkoksia.

Suomalaiset menettivät sodan aikana 77 erityyppistä alusta. Lisäksi Suomen oli luovutettava sotakorvauksina Neuvostoliitolle lähes kaikki parhaimmat laivansa, yhteensä 105 alusta.

Sotalapset
Suomesta talvisodan aikana 49 000 lasta turvaan Ruotsiin ja Tanskaan. Sotalasten kuljetuksiin osallistui mm. SHO:n Arcturus, jonka kahteen lastiruumaan mahtui kerralla yhteensä 500 lasta.