Sea Containers Ltd.

James B. Sherwood perusti Sea Containersin vuonna 1965. Yhtiön liikeideana oli vuokrata teräksisiä kontteja valtamerikuljetuksiin. Aluksi yhtiö vuokrasi standardikokoisia teräskontteja kuivarahtia varten ja myöhemmin toiminta laajeni myös kylmä- ja erikoiskonttien vuokraamiseen. Yhtiö hankki omistukseensa myös pieniä konttialuksia, joilla pystyi liikennöimään Lähi-idän pieniin satamiin.

Laivaston ja erikoistumisen ansiosta tulos kasvoi, vaikka maailmanlaajuinen taantuma vähensivät kansainvälistä kauppaa. Samaan aikaan Sea Containers perusti kaksi tytäryhtiötä Bermudalle (Sea Containers Atlantic) ja Hong Kongiin (Sea Containers Pacific). Vuonna 1975 maailmankauppa laski kuusi prosenttia, mutta Sea Containersin tulos kasvoi 60 prosenttia ja liikevaihto 45 000 000 dollaria. Useiden kilpailijoiden nopeasti kasvanut liiketoiminta kääntyi samanaikaisesti tappiolle ja tulos romahti.

Vuonna 1976 maailmankauppa alkoi jälleen kasvaa. Yhdysvaltain kongressin tekemien verouudistuksien vuoksi Sea Containers Inc. teki Bermudan tytäryhtiöstä itsenäisen yhtiön, joka vuokrasi laivoja, kontteja ja nostureita Euroopassa, Lähi-idässä, Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Hotellitoiminta alkaa

Uudelleenjärjestelyjen ansiosta yhtiön tulot kasvoivat vuodessa 56,5 miljoonan dollaria, näiden tulojen ansiosta Sherwood laajensi hotellitoimintaan ostamalla luksushotelli Ciprianin Venetsiasta. Aluksi verotuksen vuoksi tappiolla oleva hotellitoiminta kääntyi voitolliseksi kahdessa vuodessa ja loi samalla pohjaa uudelle toimialalle.

1970-luvun lopulla oli konttien vuokrauksen buumi. Vuonna 1977 Sea Containersin liikevaihto kasvoi yli 50 prosenttia ja liikevaihtoa oli 90 miljoonaa dollaria, josta voittoa oli 26 miljoonaa dollaria. Seuraavana vuonna liikevaihto nousi 163 miljoonaan dollariin, josta lähes 32 miljoonaa dollaria oli voittoa.

Venice Simplon Orient Express

Sherwood ja hänen vaimonsa Shirley aloittivat hankkimaan vuonna 1978 vanhoja junavaunuja. Neljä vuotta myöhemmin heillä oli 35 kunnostettua antiikkista junavaunua ja he perustivat Venice Simplon Orient Express -yhtiön. Yhtiön junat liikennöivät Lontoosta Venetsiaan, kulkien 926 kilometrin matkan 24 tunnissa.

Samaan aikaan vuonna 1982 yhtiössä järjesteltiin toimintaa uudelleen. Alkuperäisestä newyorkilaisesta Sea Containersista tuli SeaCo Inc., jonka omistuksessa oli Orient Express -juna sekä hotellit ja niihin liittyvä toiminta Firenzessä ja Coloradossa. Bermudalaisesta Sea Containers Atlantic -yhtiöstä tuli Sea Containers Ltd., joka keskittyi merenkulkuun.

Uudelleenjärjestelyiden ansiosta vuosina 1976 – 1984 oli yritykselle jäänyt 65 miljoonaa dollaria enemmän tuloja, jotka ilman järjestelyjä olisi mennyt veroihin Yhdysvalloissa. Vuona 1987 lakimuutokset pakottivat yhtiön järjestelemään toimintaansa uudelleen. SeaCo Inc. luopui omistuksesta konttien vuokrauksessa ja laivojen rahtauksessa myymälle toiminnot Sea Containers Ltd.:lle, Sherwood jatkoi kuitenkin molempien yritysten johtajana.

Sealink hankitaan

Bermudalle rekisteröity Sea Containers Ltd hankki omistukseensa vuonna 1984 Iso-Britannian valtiollisen Sealink U.K. Ltd. -yhtiön, joka oli aikoinaan perustettu valtion rautateiden tytäryhtiöksi. Sea Containers maksoi yhtiöstä 86,9 miljoonaa dollaria (66 miljoonaa puntaa) ja sai 37 alusta ja niiden 24 reittiä Iso-Britanniasta Irlantiin ja Eurooppaan sekä lauttaliikenteen Lake Windermere -järvellä ja Thames-joella.

Vuonna 1985 SeaCo sai uudeksi nimekseen Orient Express Hotels Inc. Samanaikaisesti yhtiö oli kiinnostunut Englannin kanaaliin rakennettavasta tunnelista ja sen liikenteestä, mutta tuloksetta.

Ensimmäinen tappiovuosi ja uusia hankintoja

Vuonna 1986 Sea Containers koki ensimmäiset tappiot, jotka johtuivat pääasiassa ylikapasiteetista ja isojen varustamoiden epäonnistumista. Kun periteisiä reittejä lopetettiin, henkilöstö lomautettiin ja ylimääräisiä kontteja myytiin sai Sherwood yhtiön taas kannattamaan. Seuraavan kahden vuoden aikana yhtiö hankki omistukseen erikoiskontteja, kunnostettuja laivoja ja Hoverspeed (UK) -yhtiön. Samalla yhtiö ilmoitti suunnitelmistaan käynnistää junaliikenne Thaimaasta Malesian kautta Singaporeen.

Vuoteen 1988 mennessä oli alan ylikapasiteetti hävinnyt. Tuotteiden tuoreus tuli yhä tärkeämmäksi kuluttajien keskuudessa erityisesti Yhdysvalloissa ja yritykset kuten Dole, United Brands ja Del Monte halusivat kuljettaa tuotteitaan viilennetyissä konteissa. Kylmälasti- ja erikoiskontit muodostivat 70 prosenttia Sea Containersin konttitarjonnasta.

Stena tulee mukaan kuvioihin

Vuonna 1989 ruotsalainen Stena AB osti kahdeksan prosentin osuuden yhtiöstä. Tämä aloitti vuoden mittaisen taistelun osakkaiden takaisinostosta. Sea Containers päätti taistelun myymällä Stenalle Sealink-varustamon ja julkisella ostotarjouksella Tiphook PLC:lle kuivalastialukset ja konttialukset.

Toimintojensa karsimisen jälkeen Sea Containers oli maailman kuudenneksi suurin konttien vuokraaja ja edelleen suurin kylmä- ja erikoiskonttien vuokraaja. Yhtiön omistuksessa oli edelleen hotelleja, kiinteistöjä sekä konttien valmistusta. Sherwood aloitti nopeasti uudelleen kasvattamaan yhtiön laivastoa kuivarahtialuksilla.

Hales Trophy – Blue Riband

23. kesäkuuta vuonna 1990 Hoverspeed SeaCatin HSC Hoverspeed Great Britain rikkoi matkustajalaivojen Atlantin ylityksen nopeusennätyksen ja voitti arvostetun Hales Trophy – Blue Riband palkinnon. Hoverspeed Great Britain piti ennätystä halussa kahdeksan vuoden ajan. Atlantin ylitykseen kului, 37 solmun keskinopeudella, aikaa kolme päivää, seitsemän tuntia ja 54 minuuttia.

Autojen kuljetus Englannin kanaalissa alkaa katamaraaneilla

SeaCat aloitti operoimaan ensimmäistä autoja kuljettavaa nopeaa katamaraania Englannin kanaalissa, Doverin ja Calaisin välillä. HSC Hoverspeed Great Britain liittyi SeaCatin laivastoon korvaten samalla Hoverspeedin ilmatyynyaluksen. Vuoteen 1993 mennessä SeaCatit liikennöivät kuudella reitillä, mukaan lukien reitit Argentiinasta Uruguayhin ja liikenne Australiassa.

Lisää hotelleja

Sealinkin ostanut Stena joutui lomauttamaan henkilöstöään vuonna 1991, koska Sea Containersilta ostettu lauttaliikenne aiheutti suuria tappioita. Vaikka Sea Containersin lauttaliikenne aiheutti myös tappiota yhtiö jatkoi yritysostoja hankkimalla uusia SeaCat-aluksia, Cobacabana Palace -hotellin Riosta ja Windsor Court Hotellin New Orleansista. Ostojen myötä Orient Express Hotels Inc omistuksessa ja hoidossa oli 11 hotellia. Rahoittaakseen yritysostoja ja investointeja yhtiö nosti vuoden 1991 aikana pitkäaikaista lainaa noin 649 miljoonaa dollaria.

Sea Containers oli kasvanut merkittäväksi konttien valmistajaksi ja sen tehtaat sijaitsivat Isossa-Britanniassa, Singaporessa ja Brasiliassa. Tehtaissa valmistettiin 60 erilaista konttimallia. Yhtiön konttitehtaissa oli tavoitteena saada konttien painoa kevyemmäksi ja kylmäaineiden vaihtaminen aloitettiin uusien kansainvälisten sääntöjen mukaisiksi, jotka tulivat voimaan vuonna 1995. Vuonna 1993 yhtiön markkinaosuus konttien vuokrauksessa oli oli 46 prosenttia.

Toiminta laajenee

Toimintaa laajentaakseen yhtiö suunnitteli autolauttaliikenteen aloittamista Seattlen ja Victorian välillä, mutta liikennettä ei koskaan aloitettu. Menestyksekkäämmin Sea Containers aloitti vuonna 1993 Eastern & Oriental Expess -junaliikenteen Singaporesta Bangkokiin. Reitillä liikennöivässä junassa oli kolme ravintolavaunua, kaksi baarivaunua, näköalavaunu, viisi matkatavaravaunua ja 11 ilmastoitua makuuvaunua. Yhden suuntainen matka kesti 41 tuntia. Liikenteen käynnistäminen maksoi noin 25 miljoonaa dollaria.

Vuosi 1994 oli kiireinen vuosi yhtiölle. Samana vuonna avattiin Englannin kanaalin alittava tunneli ja Sea Containers oli valmistautunut lauttaliikenteensä supistamiseen siirtämällä laivojaan liikennöimään eteläiselle pallonpuoliskolle. Vuoden aikana yhtiö osti Orient Express Hotels Inc. -yhtiön koko osakekannan ja kahdesta yhtiöstä tuli taas yksi yhtiö. Aikaisemmin tytäryhtiönä ollut Sea Containers Atlantic oli muuttunut emoyhtiöksi.

Vuoden 1995 aikana Sea Containers laajensi vapaa-ajan toimintaansa ostamalla New Yorkissa sijaitsevan ”21” Clubin ja aloittamalla jokiristeilyt Road to Mandalay-aluksella Myanmarissa. Yhtiö hankki omistukseensa useita luksushotelleja kuten Charleston Palacen Etelä-Carolinasta, Reid Hotellin Madeiralta, La Samanna rantahotellin St. Martinilta ja Hotel da Lapan Lissabonista. Orient-Express Hotels operoi näiden hotellien lisäksi Hotel de la Cite Carcassonnea Ranskassa ja Bora Bora Lagoon Resort – hotellia, jotka eivät olleet Sea Containersin omistamia.

Matkustajaliikenne jatkoi kasvamistaan. Vuonna 1996 sai operoitavakseen yksityistämisen myötä Iso-Britannian InterCity East Coast -junaliikenteen. Sea Containers Lontoosta Skotlantiin liikennöivän yhtiön Great North Eastern Railway Ltd:ksi (GNER). Seuraavana vuonna yhtiö allekirjoitti sopimuksen kahden italialaisvalmisteisen nopean junan hankkimisesta. Junat asetettiin liikenteeseen vuonna 2000. Yhtiö hankki omistukseensa 58 prosenttia Isle of Man Steam Packet Companysta ja aloitti myös lauttaliikenteen Skotlannin ja Pohjois-Irlannin sekä Liverpoolin ja Dublinin välillä.

Keväällä 1997 Sea Containers oli hankkinut jo 95 prosenttia Isle of Man Steam Packet Companysta ja samalla yhtiö asetti liikenteeseen Dover-Calais -reitille uuden yksirunkoisen SuperSeaCat One -pika-aluksen. Alus pystyi kuljettamaan 774 matkustajaa ja 175 autoa ja oli hieman nopeampi SeaCat -katamaraaneihin verrattuna. SuperSeaCat Onen valmistaminen oli maksanut noin 30 miljoonaa dollaria. Samana vuonna matkustajaliikenteen ja vapaa-ajan toimintojen yhdistetty liikevaihto oli ensimmäisen kerran suurempi kuin konttivuokrauksen liikevaihto.

Yhtiö ei kuitenkaan ollut luopumassa konttien valmistuksesta ja vuokraamisesta. Yhtiö oli kehittänyt patentoidun SeaCell -yksikön, joka helpotti konttien käsittelyä. Yhtiön iso uutinen oli perustaa vuonna 1998 yhteisyritys GE Capital Corporationin kanssa. Yhtiö sain nimekseen GE SeaCo SRL ja molemmat yritykset omistivat siitä 50 prosenttia. Sea Containersin ja Genstarin yhdistäessään toimintansa muodostui alalle yksi maailman suurimmista operoijista. Sea Containers jatkoi omaa konttivuokraustaan maissa missä GE Capital ei halunnut operoida.

Uusi omistaja Silja Linelle

Vuonna 1999 yhtiö laajeni Yhdysvaltain lauttaliikenteeseen ostamalla Express Navigation Inc -varustamon 5 miljoonalla dollarilla. Yhtiö sai haltuunsa lauttaliikenteen New Jerseyn, Manhattanin ja Brooklynin välillä. Junaliikenne puolestaan kasvoi yhtiön hankkiessa omistukseensa Regency Rail Cruisesin Iso-Britanniassa ja aloittamalla Australian Queenslandissa liikennöivän Great South Pacific Express luksusjunan operoinnin. Orient-Express Hotels osti kolmannen hotellin Portugalista, kaksi Perusta ja yhden Virginiasta sekä Marylandista. Ostojen jälkeen hotelleja oli jo operoitavana 23.

Lauttaliikenteen puolella yhtiö hankki omistukseensa 50 prosenttia Holyman Sally Ltd:stä ja otti samalla hoitoonsa Iso-Britannian ja Belgian välisen matkustaja- ja autolauttaliikenteen. Samana vuonna Sea Containersista tuli Neptun Maritime Oyj:n pääomistaja. Seuraavana vuonna Neptun Maritime Oyj vaihtoi nimensä Silja Oy Ab:ksi ja Sea Containers asetti SuperSeaCat Four -aluksen liikennöimään Helsingin ja Tallinnan välille. Vuonna 2004 Sea Containersista tuli Silja Oy Ab:n pääomistaja.

Isle of Man Steam Packet Company myydään

Keväällä 2003 Sea Containers ilmoitti asettaneensa Isle of Man Steam Packet Companyn myyntiin 150 miljoonan punnan hintaan. Isle of Man Steam Packet Companyn myytiin kesällä 142 miljoonalla punnalla Montagu Private Equity Ltd. -yhtiölle.

Sea Containers aloitti vuonna 2004 yhteisliikenteen italialaisen SNAV-varustamon kanssa asettamalla vanhan SeaCat Danmark -katamaraaninsa liikenteeseen Pescara Jet -nimisenä.

Vuonna 2005 Sea Containers ja kreikkalainen Eugenides Group perustivat yhdessä Aegean Speed Lines -varustamon liikennöimään. Varustamo aloitti liikennöimisen Speed Runner 1 -aluksella (Ex. Hoverspeed Great Britain). Vuonna 2006 Sea Containers myi osuutensa yhtiössä Eugenides Groupille.

Toimintoja karsitaan ja yritys ajautuu konkurssiin

Vuosi 2006 oli Sea Containersille synkkä. Maaliskuussa yhtiö myi hotellitoiminnan ja luksusjunat Belmond Ltd:lle. Heinäkuussa yhtiö myi Silja Oy Ab:n osakkeet AS Tallink Gruppille, kaupan ulkopuolelle jäivät Helsingin ja Tallinnan välillä liikennöivät SuperSeaCat -alukset, joiden liikennöintiä jatkoi marraskuussa perustettu Sea Containers Finland Oy, myöhemmin SuperSeaCat Oy.

Lokakuussa 2006 Sea Containers hakeutui konkurssiin. SeaStreak liikenne myytiin New England Fast Ferry -yhtiölle ja konttiliiketoimintaa jatkamaan perustettiin SeaCo Ltd. Yhtiön Iso-Britannian junaliikenteen (GNER) sopimus siirtyi joulukuussa 2007 National Express East Coast -yhtiölle.

Keväällä 2008 kreikkalainen Eugenides Group osti 50 prosenttia SuperSeaCat Oy:sta ja 20. lokakuuta 2008 yhtiö ajautui konkurssiin. SuperSeaCat -alukset siirtyivät osaomistaja Eugenides Groupin liikenteeseen Kreikkaan.